Colm Tóibín: Brooklyn

Brooklyn on kirja 1950-luvun euroopasta ja amerikasta, köyhyydestä ja toivosta, jonka päähenkilönä toimii nuori Irlantilainen nainen, Eilis.

Eilis matkustaa kotoaan Irlannista Yhdysvaltoihin, New Yorkin Brooklyniin, työpaikan perässä. Työ on kaupassa myyjänä, mutta Eilis haaveilee paremmasta ja aloittaa opiskelun kirjanpitäjäksi - jos pääsisi vaikka konttoriin töihin!

Tarina on aika suppea. On pelkoa ja toivoa, ja tietenkin romanssi. Eilis joutuu myös ikävän tilanteen pakottaman käymään takaisin kotona, Irlannissa, ja matka sotkee tilannetta aika pahasti. Lopulta hän kuitenkin palaa takaisin Brooklyniin.

Kirja on kirjoitettu huolellisesti. Sotien jälkeisen Euroopan, erityisesti Irlannin karu köyhyys ja rajalliset mahdollisuudet päästä elämässä eteenpäin kerrotaan hiljaa, rivien välissä. Samoin amerikan suuremmat rikkaudet ja mahdollisuudet tulevat esiin Eilisin omien epävarmuuksien verhoamana. Mikään ei ole helppoa, tämä ei ole mikään Disney-tarina - mutta toisaalta kurjuuksissakaan ei vellota, Eilis elää ihan hyvää, turvallista elämäänsä. Ilkeitä tai pahoja ihmisiä ei tarinassa ole, eikä mitään varsinaisen dramaattista tai suureellista, ja ehkä juuri sen vuoksi se tuntuukin niin aidolta, elämältä.

Mukava tarina, erittäin kivaa luettavaa ja tarinaan on helppo uppoutua. Neljä nailonsukkaa.

Chen Qiufan: Jättömaa

Jättömaa on semi-realistista scifiä, ei lennellä avaruudessa mutta hiukka ehkä kuitenkin fiktion puolella.

Piisaari on saari jossa jätteenkäsittelijät purkavat muualta tuotua jätettä, elektroniikkaromua, hyödyllisiksi komponenteiksi ja materiaaleiksi. Työ on likaista ja vaarallista, ja terveydelle haitallista erilaisten kemikaalien ja saasteiden vuoksi. Saarella pitävät valtaa klaanit, jotka päämiestensä johdolla tekevät erilaisia hämäriä diilejä ties kenen kanssa.

Mimi on yksi jätteenkäsittelijöistä. Kun valtakamppailu saarella saa kierroksia ulkopuolisten sotkeutuessa kuvioihin, Mimi huomaa yllättäen olevansa kaiken toiminnan keskiössä.

Kirjassa on hieman William Gibsonin kyberpunk-henkeä, mutta tarina itsessään on jotenkin sekava. On vaikea saada otetta eri toimijoiden motiiveista. En kirjan luettuani vieläkään oikein tiedä, mistä oli kysymys, mitä eri henkilöt oikein tavoittelivat. Pientä lisäkierrettä antaa kohtuullisen laaja henkilögalleria ja joidenkin osalta vielä erilliset kutsumanimet, joiden kanssa on kyllä tekemistä jos meinaa pysyä kärryillä.

Lopun rymistely on tarpeettoman pitkä ja ennalta arvattava, eikä sellaisena kovin kiinnostava. Kirjasta jää vähän ontto olo, tuntuu, että paljon parempaankin olisi ollut eväät mutta jotenkin kirjoittajalla ei oikein itselläänkään ehkä ollut ihan selvää, mikä oli homman ydin.

Kolme proteesia, ei merkittävän hyvä kirja muttei nyt huonokaan.

Kassandra Montag: Tulvan Jälkeen

Waterworld, mutta ei kuitenkaan ihan.

Tulvan Jälkeen kertoo ajasta, no, tulvan jälkeen. Vesi on noussut ja peittänyt alleen suurimman osan maailmasta. Vain ylänköalueet ja vuorten huiput ovat enää kuivaa maata, kaiken muun peittää meri. Myra on jäänyt yksin ollessaa raskaana, hänen miehensä on paennut heidän ensimmäisen lapsensa kanssa. Vuosia myöhemmin Myra sinnittelee toisen lapsensa kanssa ja etsii yhä esikoistaan.

Kirja on aika perinteinen post-apokalyptinen seikkailu. Mennään jonkun perässä, tällä kertaa lapsen ja ehkä kuivan maan, toivon paremmasta elämästä. Matkan varrelle mahtuu kaikenlaista seikkailua, on pahiksia ja tietenkin vähän romantiikkaakin. Ei siis mitään uutta auringon alla tälläkään kertaa.

Kirja on kuitenkin ihan kohtuullisen hyvin kirjoitettu. Aika paljon pohditaan tunteita, menetystä ja toivoa, ja niissä vellominen on itselleni vähän tarpeettoman tuntuista - jotenkin muovista, amerikkalaista tekotunteilua. Samoin ehkä kirjan pahikset ovat aika kliseisiä, tosi pahoja mutta samalla helppoja niittää kumoon tuosta vaan.

Ihan kelvollista seikkailua joskaan ei mitään kovin ihmeellistä. Ei sisällä kovin syvällistä yhteiskunnallista pohdintaa, mille olisi tällaisessa tilanteessa ollut hyvin tilaa. Kolme silliä.

Neil Gaiman: Hämähäkkijumala

Hämähäkkijumala on sekava kirja, jossa hauskat ja nokkelasti "erilaiset" ideat ovat selvästi kirjan tarinaa tärkemäpiä.

Kirjan keskeinen hahmo on Paksu Charlie. Tämä on tietämättään hämähäkkijumalan poika. Charliella on myös veli, Spider, joka on aikamoinen mulkero ja sotkee ja sählää Charlien asiat melko huolella.

Charlie toikkaroi läpi kirjan mitä erilaisimmissa tilanteissa, toden ja epätoden sekoittuessa monin tavoin. Sekaan on sotkettu tarinoita hämähäkistä, Anansista, ja tiikeristä, jotka vuorotellen omistivat kaikki tarinat. Ja sitten on kaikenlaista taikuutta ja kuoleman jälkeistä elämää ja tottakai vähän nilkkimäistä bisnesmiestä ja pusipusi romantiikkaa.

Ihan kiva, varmaankin, mutta kokonaisuus on kyllä vain sekava ja väsyttävää luettavaa. Tarinan punainen lanka katoaa jo kättelyssä, jonninjoutavat tarinat tiikereistä ja hämähäkeistä ovat, no, jonninjoutavia, ja Paksu Charlie on aika tylsä tyyppi.

En hirveästi innostunut tästä kirjasta. Tuntui aika teennäiseltä, ikään kuin kirjoittaja olisi päättänyt olla tosi luova ja erikoinen, ja sitten listannut kaikki ideansa pötköön ja kutsunut sitä kirjaksi. Kaksi limeä.