Jos veistäisi henkilöhahmot muovista, tarinan muovailuvahasta ja tekstikin olisi kuin kuusivuotiaalta, olisi aika lähellä tätä kyhäelmää. En ymmärrä yhtään - Clarken pitäisi olla oikeasti kovan luokan kirjailija, ja olen hänen muista kirjoistaan pitänyt kovastikin, mutta tämä on kyllä aivan täyttä soopaa.
Juont kirjassa on n. parinkymmenen sivun verran, ja kaikki muut sivut on täytetty Harlekiini-kirjasarjan tyylisellä ihmissuhdehöpinällä josta ei saa kiinnostusta psykedeelisillä sienilläkään. Yhtään henkilöhahmoa ei viitsisi katsoa edes taustapeilistä yliajettuaan, saati sitten että jaksaisi lukea näiden menneisyyden hoooooohhhhhoijjaaaaa "kiinnostavia" tarinoita. Ei jaksa. Menkää pois.
Älä lue tätä kirjaa. Kaksi tähteä koska kannen väri on mukava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti